Matkan varrelta

Hurjaa miten vauhdilla aika on mennyt. Huesta lähdöstä on kulunut jo yli kuukausi! Hanoin jälkeen missään majapaikassa ei ole ollut nettiä huoneessa, siinä selitys miksi täällä on ollut niin hiljaista. Nyt kuitenkin korjaus siihen asiaan.

Lähdin Huesta siis 5. joulukuuta lentäen Hanoihin. Vepa tuli sinne kanssa ja alotettiin tulevien reissuviikkojen suunnittelu. Hanoista ei oikein tykätty, joten ei siellä oltu kuin pari yötä. Käytiin Halong Baylla, joka oli kyllä hienon näkönen. Ilma harmi vaan oli pilvinen ja sumuinen. Hanoista lennettiin Bangkokin kautta Krabille. Bangkokin kentällä mulle nous kuume, joka johtui ruokamyrkytyksestä, joka vei sitten lopulta lääkäriasemalla tiputukseen. Krabista ei siis pahemmin ole mitään kummempia muistoja jaettavaksi, koska sängyssä siellä meni suurin osa ajasta.
Hanoi.

Koh Jum.

Krabilta lähdettiin saarikierrokselle Koh Jum - Ko Lanta - Phi Phi. Koh Jumin saari on pieni ja kehittymätön. Siellä ei ole laisinkaan sähköjä. Iltaisin muutamiksi tunneiksi laitetaan päälle generaattori, jottei ihan pimeässä tarvitse olla ja yöksi omaan mökkiin sai öljylampun mukaan. Saari oli kuitenkin kaunis ja siellä oli ihanan rauhallista.

Koh Jum.

Ko Lantalla käytiin ratsastamassa 29-vuotiaalla norsulla. Oli aika jännittävää, koska maastossa oli välillä pieniä nousuja ja laskuja, niin sai todella pitää kiinni, jotta ei pudonnut kyydistä.

Ko Lanta oli viihtyisä saari. Ainut mikä häiritsi oli majapaikan epäystävällinen työntekijä/johtaja(?). Oman mökin lisäksi käytettiin vain heidän nettiä ja syötiin aamupala ravintolassa, joka ei ilmeisesti ollut riittävästi. Norsuratsastuksen olisimme kuulemma saaneet paljon halvemmalla heidän kauttaa, joo.. Ihan varmasti. Hyvähän se on jälkeen päin alkaa sanomaan, kun olemme jo reissun ostaneet muilta. Sama homma oli Phi Phille menevän lautan ja kyydityksen kanssa. Odottelimme kyytiä ravintolassa ja auto tuli hakemaan kyytiläisiä Phi Phille. Kysyin sitten kyseiseltä ukolta, että mistä hän tietää ettei kyyti ole meille myös eikä vain kolmelle muulle, jotka he ottivat kyytiin. Hän sanoi vaan, ettei voi tietää mitään meidän kyydistä, kun emme ostaneet sitä heiltä. Kohta auton kuljettaja kuitenkin tulee sanomaan, että se on myös meidän kyyti. Hivenen kihisin raivosta. Ei ole pelkoa, että enää siihen majapaikkaan menisin. Sääliksi käy muita työntekijöitä, jotka kyseinen ukko haukkui hetkeä aikaisemmin. Hänen työntekijänsä eivät kuulemma tiedä mistään mitään, koska eivät tajua rahastaa enemmän jos mehun ottaa aamupalalla ilman jäitä. ARG!

Söpö lisko.

Phi Phille lautalla saavuttua alkoi majapaikan metsästys. Ei oltu varattu mitään etukäteen. Kävi sitten siinä selville, että täyttä on monessa paikassa. Ei kuitenkaan hätää. Hyvin löytyi kivasta Up Hill Gottagesta meille tilaa. Saarella ei ole ollenkaan autoja tai muita menopelejä, ei edes tuktukeja. Hotellilta tultuun kärryjen kanssa hakemaan meidän rinkat. Aika siistiä. Helpotus kylläkin, mun rinkkahan painoi Huesta lähteissä 19,6kg vaikka oli tarkoitus lähteä tyhjähköllä ja kevyellä rinkalla reissaamaan. :D

Beach.

Tuolla aurinkotuolissa istuin, kun kuulu kahen tytön puhetta Suomeks. Tuttuun tapaan Vepan kanssa katottii toisiimme, että ollaampa sitten taas ihan hiljaa. Ei jaksa alkaa puhua suomea. Toisin kuitenkin kävi kun Paula istui kolmen aurinkotuolin päähän kaverinsa Jonnan kanssa. Hivenen pieni on maailma. Marjun kanssa olivat kuulemma ennen lähtöä vielä puhuneet, että olispa huvittavaa törmätä Hennaan reissussa ja kuinkas kävikään! Ei ihan meinannu uskoo todeks aluks.

Sama ranta muutamien tuntien päästä. Laskuvesi vei veden pitkän matkan päähän.

Phi Phi Leh:n laguunissa polskimassa.

Phi Phi Don ja viereinen Phi Phi Leh saari oli tosi kauniita. Mieleen tuli vähän Halong Bay ja tietenkin turkoosin veden ja sinisen taivaan takia teki suuremman vaikutuksen.

Jalat syömässä kuollutta ihoa. Kutitti aluksi ihan hirveästi, mutta sitten siihen tottui. Hauskaa oli kyllä.

Palmuja matkalla Phi Phi Donin näköalapaikalle.

Phi Phi saari näköalapaikalta 186metriä meren yläpuolelta katsottuna.

Phi Phin jälkeen vuorossa oli Phuket. Menin ite Patong beachille Saran luo. Oli kyllä melkonen järkytys kuulla vaan suunnilleen kaikkien ihmisten puhuvan suomea. Sara on työharjoittelussa suomalaisen Jannen omistamassa Midnight sunissa. Siellä tarjoillaan suomalaista ruokaa ja juomaa ja tietenkin myös kaikki asiakkaat on suomalaisia. Ihan jees siellä oli muutama ilta viettää, mutta kyllä se sitten jo riittikin. Olin Tjäreborgin matkaoppaitten pikkujouluissa ja suomalaisen Artsin ja hänen thaimaalaisen tyttöystävän kihlajaisissa. :D Kokemuksia!

Kuala Lumbur Twin towers.

Phuketista lennettiin Kuala Lumburiin. Kahden viikon Thaimaan matkailun jälkeen oli vuorossa Malesian matkailua. Kuala Lumbur oli hieno kaupunki! Uskomattoman korkeita rakennuksia. Aika kulu maisemia katellessa ja kaupoilla kierrellessä. Käytiin elokuvissa kattomassa The Twilight Saga: New moon. Lippu makso peräti 1,40€!

Ruoka lehtilautasella intialaisessa ravintolassa Melakassa.

Kuala Lumburista matka jatkui bussilla Melakaan. Jouluaatto vietettiin siellä. Jälleen maisemia, kaupoilla kiertelyä ja elokuvissa vuorostaan Sherlock Holmes.

Joulupukki lomailemassa mun kanssa Melakassa.

Näkymät Singapore Flyeristä.

Matka jatkui Melakasta joulupäivänä bussilla Singaporeen. Maisemat oli kyllä hienot sielläkin varsinkin ylhäältä 165 metrin korkeudesta.

Singapore Flyer.

Auringon paiste vaihtu kyydissä oltaessa pilviseks ja tummat pilvet lähesty uhkaavasti. Sade alko kun päästiin kyydistä pois. Pilvet oli kyllä niin tummat, että en ois varmasti uskaltanu mennä kyytiin.

Uusi vuosi Langkawilla.

Singaporesta lennettiin takas Malesian puolelle Langkawin saarelle. Majotusta ei meillä ollut, koska netin kautta ei oltu mitään inhimillisen hintasta löydetty. Lentokentällä hotellien välityksestä (vois kai sanoo jotenkin paremminki suomeks, jos osais) meille ensin sanottiin, että halvin vapaa hotellihuone on 180€, että kannattaa lähteä vaan kiertelemään hostelleja ja guest houseja. Jostain sitten löytykin majapaikka, jossa oli tilaa. Maksoin 20€ eli toisen huoneen välittäjälle ja toinen piti sitten maksaa paikanpäällä. Kallis oli tuokin, mutta ei pahemmin ollu vaihtoehtoja. Välittäjätyyppi huikkas vielä, että kiirehtikää ja ihmettelin et no mikäs hätä tässä on. Hätä selvis sitten paikan päälle päästyä. Eihän ne mitään meille ollu varannut. Huoneita oli vaan yks enää jäljellä ja sen hinta oli 10€. Olin siis maksanu huijarille 20€, joka mukamas varas meille huoneet. Motellin nainen sano vaan, että he ei mahda mitään, että kannattaa lähteä hakemaan se raha takaisin, että he ei sitä voi maksaa. ARG! Kiva! Saatiin onneks sattumalta kyyti kentälle matkalaukkua hakemaan tulleelta lentokentän työntekijältä. Mä kihisin niin raivosta ja mietin, että miten pystyn olemaan lyömättä sitä ukkoa. Onneks kyseinen tyyppi löyty helposti ja rahanki anto mukisematta takasin. Loppu ilta sitten menikin toista majapaikkaa ettiessä. Oltiin aikalailla kypsiä.

Lyhtyjä, jotka voitti kyllä ilotulitusraketit. Ihmiset sytytti niitä ja laitto lentämään. Ne näky hienosti pitkän matkan päästäkin vielä.

Langkawilla kruisailemassa.

Vietettiin Langkawilla loppujen lopuks kokonainen viikko. Pisin aika koko reissun aikana yhdessä paikassa. Alku vastoinkäymisten jälkeen oikein mukava paikka.

Skootterilla ajo loppui melko lyhyeen, kun poliisin pitämässä ratsiassa selvis ettei mun B-ajokortilla saa ajella sitä. Ajettiin sitten parkkiin ja mentiin rannalle. Sama kai se ajaa takaisin vähän myöhemmin... Kivaa kyllä oli ajella, vaikkakin vähän pelottikin. Liikenne Malesiassa on vasemmanpuoleinen. Liikenneympyrään väärään suuntaan meno oli melkonen paniikinpaikka, mutta kyllä se siitä meni. Onneks Vepa ajeli edellä, ni pystyin seuraamaan sitä.

Saku-sammakko kosiOLImatkallaan... Mitä lie hormooneja vedellyt.

Raputaidetta Langkawilla. En tiedä mitä, miten ja miksi tuollaisia kuvioita ne tekee, mutta hienoja ne kyllä oli!

Rannalle tuotu meduusa. Niitä näkyin jonkin verran melkein joka paikassa matkalla uidessa. En sentään noin isoa nähnyt vedessä kertaakaan uivan vastaan.

Kala kuivalla maalla. Pallokala/merisiili tai mikä lie piikkikala tuo onkaan...

Maisemaa Koh Lipellä.

Langkawilta lähettiin pikaveneellä Koh Lipelle. Kolme perämoottoria piti vauhdin melkosena. Aallokko oli tietenkin melkonen ja kyyti pomppuinen.

Auringonlaskut ei ollu kovin kummosia, kun oli niin pilvistä sitten aina iltaisin. Sekä Langkawilla että Koh Lipellä sato muutamana iltana. Niin ja satoi Koh Lipellä sillon kun sinne saavuttiin. Kyllä oli mukavaa rinkan kanssa taivaltaa. Yhden illan kovalla sateella mun bungalowin kattokin päätti alkaa vuotamaan, ihme kyllä kun uus resortti oli kyseessä. Onneks vesi tuli viereiselle tyynylle, eikä mun päälle. Sillon ukkostikin kovin ja melkein kyllä jännitti. Vähän viileekin meinas olla. Hyvää teki kun vasta kolme viikkoa olin yskiny. Ei kai se ihme oo ettei siitä eroon tunnu pääsevän, kun hikoilee ja sitten on ilmastoiduissa tiloissa ja välillä on vähän viileämpää öisin.. Viileä on täällä ehkä sellainen 26 astetta :D Voi voi.. Ei hyvältä näytä Suomen pakkasiin tulo.

Sunrise beach Koh Lipe.

Rannalla on tullut lojuttua monen monta päivää ja kyllä siitä ihminen voi tykätä! Ihanaa välillä käydä virkistäytymässä merivedessä ja taas nauttia lämmöstä.

Näkymä mun hotellin ikkunasta 13krs. Bangkokissa.

Nyt olen siis Bangkokissa viettämässä itekseni viimeisiä reissupäiviä! Tulin tänne Koh Lipeltä pikaveneellä (jossa oli tällä kertaa neljä perämoottoria) ja bussilla. Yöbussimatka kesti 13 tuntia. Olisi ehkä ollut hivenen mukavempi matka, jos vieressä ei olisi ollut pitkää kyproslaista miestä ja bussi olisi ollut sleepingbus, niin kuin sen piti olla! Tietenkin bussi oli jokaista penkkiä myöten täynnä ja paikka sattui olemaan sellainen, ettei edes mun pitkiä jalkoja saanut suoraksi. Sain kuitenkin ihan kohtalaisesti pätkissä nukutuksi. Bussissa oli tarjolla puhdas pesulan pussissa oleva viltti (ei siis mikään monen ihmisen käyttämä, ihanaa!) välipalaksi keksejä ja pähkinöitä ja ruoka oli tarjolla pysähdyspaikalla. Ei hassumpaa. Bussiasemalta kyseltyäni kyytiä päädyin motskarikyytiin. Rinkka kuskin ja ohjaustangon välissä ja reppu mulla selässä. Vauhti oi reilusti yli satasen ja kaikki autot ja motskarin ohitettiin. En oo koskaan missään kyydissä pelännyt niin paljon. Puristin takakahvaa niin paljon, että kädestä alko loppua voimat. Mietin siinä sitten, että mitäs sitten kun en jaksakaan enää puristaa. Muutamissa pompuissa jalatkin irtos jalkatuilta. Hyih, kauhistuttaa edelleen muistotkin siitä. Ei enää sellaista kiitos. Mutta halvaksi tuli kuitenkin. Hotellia etsin ikuisuuden, kun kukaan ei sitä tiennyt. Kysyin ensin muutamilta ihmisiltä ja takseilta. Sitten eräs nainen alkoi auttaa minua ja pysäytti kymmenkunta taksia ja kysyi ja ei kukaan tiedä. Sitten lähdettiin kävelemään ja yksi mies sitten tiesi ja heitti minut skootterilla. Olin oikean nimisellä kadulla, mutta kuitenkin väärällä kadulla. Huh. Hotelli King Royal 2 osoittautu hienoks ja mukavaks. Kyllä täällä kelpaa!

Nyt on kaks päivää vietetty shoppaillen. Matkaan on tarttunut iPhone, kahet kengät, vaatteita, koruja ja tuliaisia jne. Kaksi yötä vielä täällä on jäljellä ja sitten alkaa 24 tunnin matka kohti kylmää Suomea. Tällä hetkellä lämpötilaero on 43 astetta. Tulen siis jäätymään. Parastahan tässä on, ettei mulla ole umpinaisia kenkiä. Kahdet, jotka tänään ostin, ei siis ollut ihan talvikengät. :D Kiva on kuitenkin takaisin Suomeen jo lähteä. Ikävä on jo kaikkia! Matkalle on kuitenkin päästävä pian uudestaan!

Tässä nyt jonkinlaista katsausta kuluneisiin viikkoihin reissussa. Toivottavasti edes jonkinlaisen kuvan sain välitettyä mahtavasta ajasta, mitä oon viettänyt.

Ruskettunut ja ruotsalaistunut Henna

Viimeinen päivä Huessa...

Eilen oli viimeinen kokonainen päivä Huessa ja myöskin mun syntymäpäivä. Mentiin tyttöjen kanssa aamupalalle French bakeryyn ja ihanaksi yllätykseksi Duy ja Than tuli Thanin veljen pojan kanssa tuomaan mulle kukkia. Kuinka herttasta voikaan olla! Ihana alku päivälle!
Sain Sailalta ja Minnalta lahjaksi manikyyrin ja pedikyyrin.

Brown eyes baarin mulle ostamat kukat. Aivan ihana asetelma.

Päivänsankari ja Huong. Phucin ja Phuongin tuomat kukat ja tyttöjen antamat rekvisiitat.

Mielenkiintonen lahja Duylta.

Ihanat Hello Kitty aamutossut Topilta.

Cuban tuoma kukkakimppu. Kuinka koomista onkaan se, että satuin olemaan just tuon kimpun kukille allerginen... Vähän niinkun oon Cuballekkin :D Brown eyesin tarjoama souvenir täytekakku ja Nguyenin tuoma pikkukakku.

Menoa tanssilattialla. Baarintyöntekijät oli innoissaan ilmapalloista.

Go Suomi!

Duy ja Sailan neuletakki.

Quy kosimassa ja Tuan hengailemassa.

Hauskaa ainakin oli.

Viimeinen päivä Huessa oli ikimuistoinen. Kiitokset siitä kuuluu ihanille ihmisille täällä! Nyt voi hyvin mielin lähteä reissuun.

Toiseksi viimeinen päivä...

Toiseksi viimeistä kokonaista päivää viettelin postissa paketin lähettäen ja viimeisiä kortteja kirjoitellessa. Olen nyt lähettänyt Suomeen yhteensä 21kg tavaraa. Mistä sitä oikein kertyy, en tajua! Käytiin Ainon kanssa myös tulkkien Tonin ja Nguyenin kanssa kahvilla, May ei valitettavasti päässyt. Illalla kipaisin aerobictunnilla viimeistä kertaa. Se on kyllä ollut erittäin mukavaa vaikkakin aika huvittavaa toisinaan, suosittelen kuitenkin lämpimästi! Dinnerille suunnattiin rottapaikkaan. Rottia ei tällä kertaa näkynyt, mutta tuttuja kyllä. Huong Vuong ravintolan tarjoilijamies tuli meitä morjestamaan. Siitä hetkestä tiesin, että tästä tulee taas yksi koominen ilta Vietnamissa. Ruuan jälkeen nokka kohti Brown eyesiä. Tapasimme Lucyn viimeistä kertaa siellä. Itkuthan siinä piti tirauttaa hyvästien kunniaksi. Ei se kuitenkaan menoa haitannut ja Lucyhan on luvannut tulla Suomeen meitä katsomaan ja me voimme myös mennä Englantiin häntä morjestamaan.
Sailan ja Hennan uutta tukkamuotia Brown eyesissä.

Kummasti sitä aina tekee mieli tanssilattialla alkaa esittää oppimiani aerobicmuuveja :D Ne kun on astetta erikoisempia. Tässä meneillään yksi. Ottakaa oppia!

Kolmanneksi viimeinen ilta...

"Career referral pilot report" -tutkimus, jota lähdimme tänne Hueen Hue Helpille tekemään, on vihdoin valmis ja raportti siitä on palautettu. Oli siinä ihan kiitettävästi hommaa. Teimme ensin kyselylomakkeet, jotka tulkkimme käänsi vietnamiksi ja Home of Affection, Chi Lang ja An Tay orpokotien lapset täyttivät ne. Sen jälkeen tulkkimme käänsi vastaukset meille englanniksi, jonka pohjalta sitten haastattelimme lapsia tulkkien avulla. Home of Affectionista tutkimukseen osallistui vain neljä lasta, kun taas Minnan ja Sailan iloksi Chi Lang ja An Tay orpokodeista tutkimukseen osallistui lähes 20 lasta. Ei ihan mennyt tasan nallekarkit tällä kertaa.. Mutta hienosti kaikki selvittii hommasta ja voidaan olla tyytyväisiä lopputulokseen.

Saimme kuvassa näkyvän raporttimme (43 sivua!) valmiiksi 21 minuuttia ennen viimeisen harjoittelun ohjaajatapaamisen alkua, jossa raportin luovutimme. Hyvin siis kerettiin. Olemme kaikki neljä todella ylpeitä aikaansaannoksesta ja uskomme, että se ylitti myös Hue Helpin odotukset. Toivottavasti siitä on hyötyä tulevaisuudessa!

Harjoittelunohjaajamme Ai ja Khanh kutsuivat meidät kiitokseksi illalla dinnerille. Paikaksi oli valittu Vuon Ai. Ensimmäinen ruokalaji oli mielenkiintoisen näköinen, mutta ihme kyllä ihan hyvää. Tuoksu, koostumus ja maku toivat mieleen lihamurekkeen.

Vasemmalla Nhi tyttönen, joka oli meille uusi tuttavuus. Jäi hivenen epäselväksi miksi hän oli paikalla, mutta kovasti tykkäsi kuitenkin meidän kanssamme olla. Oikealla harjoittelunohjaajamme Ai eli Josh 2 (Josh=harjoittelunohjaaja 1 siis lähti muutama viikko sitten Englantiin ja Ai paikkaa häntä). Kuvasta näkyy kuinka innoissaan Ai oli meidän seurasta :D Hänen käytöksensä oli enemmän kuin mielenkiintoista. Toimme hienot kukkakimput kiitokseksi Khanhille ja Aille, Khanhille keltavihreä ja Aille violettipinkki. Koska keltavihreässä kimpussa oli Ain lempivärit, hän päätti sitten haluta vaihtaa kimppunsa Khanhin kanssa. Hivenen kummastutti. Olisi nyt voinut tehdä sen edes salaa tai vähän peitellen... Koko dinnerin ajan hänen käytöksensä oli aikalailla epäkypsää. Jos on kutsunut toiset viettämään iltaa, kiitokseksi ja hyvästiksi, niin luulisi silloin että voisi edes esittää viihtyvänsä. Mutta niinkuin aina, Vietnamissa kaikki on mahdollista...

Jotta dinnerillä kehittynyt "erittäin kotoisa" fiilis pysyisi yllä, päätettiin yhteistuumin suunnata karaokeen. Se on kova juttu Vietnamissa näinä päivinä. Menimme taloon, jonka yläkerrasta meille vuokrattiin karaokehuone. Siellä saimme olla rauhassa omalla porukalla. Melkoisen innoissaan vietnamilaiset tyttöset ja Khanh laulaa loilottivat pääasiassa vietnamiksi. Me suomalaistytöt kävimme luikauttamassa Abban Dancing queen ja se oli siinä. Vähän meinasi alkaa puutumaan jo, kun kaikki vietnamilaiset laulut kuulosti lähes samalta.

Onneksi Linh kävi vähän irroittelemassa kunnon jytäbiisillä.

Tunti karaokea Vietnamissa oli todella sopiva aika, ei yhtään enempää olisi jaksanut. Veikkaan kyllä, että vietnamilaiset kyllä olisivat vielä jaksaneet. Kiva oli käydä kokeilemassa, mutta yksi kerta riittää mainiosti.

Nguyen ja Thao vetävät antaumuksella herkkää biisiä.

Pääasia että jollain oli hauskaa. Itse henkilökohtaisesti kaipasin jo Brown eyesiin.

Asia oli kuitenkin niin, että väsy korjasi. Nukkumatti voitti tänään Brown eyesin ja big nightin.