Viimeinen päivä Huessa...

Eilen oli viimeinen kokonainen päivä Huessa ja myöskin mun syntymäpäivä. Mentiin tyttöjen kanssa aamupalalle French bakeryyn ja ihanaksi yllätykseksi Duy ja Than tuli Thanin veljen pojan kanssa tuomaan mulle kukkia. Kuinka herttasta voikaan olla! Ihana alku päivälle!
Sain Sailalta ja Minnalta lahjaksi manikyyrin ja pedikyyrin.

Brown eyes baarin mulle ostamat kukat. Aivan ihana asetelma.

Päivänsankari ja Huong. Phucin ja Phuongin tuomat kukat ja tyttöjen antamat rekvisiitat.

Mielenkiintonen lahja Duylta.

Ihanat Hello Kitty aamutossut Topilta.

Cuban tuoma kukkakimppu. Kuinka koomista onkaan se, että satuin olemaan just tuon kimpun kukille allerginen... Vähän niinkun oon Cuballekkin :D Brown eyesin tarjoama souvenir täytekakku ja Nguyenin tuoma pikkukakku.

Menoa tanssilattialla. Baarintyöntekijät oli innoissaan ilmapalloista.

Go Suomi!

Duy ja Sailan neuletakki.

Quy kosimassa ja Tuan hengailemassa.

Hauskaa ainakin oli.

Viimeinen päivä Huessa oli ikimuistoinen. Kiitokset siitä kuuluu ihanille ihmisille täällä! Nyt voi hyvin mielin lähteä reissuun.

Toiseksi viimeinen päivä...

Toiseksi viimeistä kokonaista päivää viettelin postissa paketin lähettäen ja viimeisiä kortteja kirjoitellessa. Olen nyt lähettänyt Suomeen yhteensä 21kg tavaraa. Mistä sitä oikein kertyy, en tajua! Käytiin Ainon kanssa myös tulkkien Tonin ja Nguyenin kanssa kahvilla, May ei valitettavasti päässyt. Illalla kipaisin aerobictunnilla viimeistä kertaa. Se on kyllä ollut erittäin mukavaa vaikkakin aika huvittavaa toisinaan, suosittelen kuitenkin lämpimästi! Dinnerille suunnattiin rottapaikkaan. Rottia ei tällä kertaa näkynyt, mutta tuttuja kyllä. Huong Vuong ravintolan tarjoilijamies tuli meitä morjestamaan. Siitä hetkestä tiesin, että tästä tulee taas yksi koominen ilta Vietnamissa. Ruuan jälkeen nokka kohti Brown eyesiä. Tapasimme Lucyn viimeistä kertaa siellä. Itkuthan siinä piti tirauttaa hyvästien kunniaksi. Ei se kuitenkaan menoa haitannut ja Lucyhan on luvannut tulla Suomeen meitä katsomaan ja me voimme myös mennä Englantiin häntä morjestamaan.
Sailan ja Hennan uutta tukkamuotia Brown eyesissä.

Kummasti sitä aina tekee mieli tanssilattialla alkaa esittää oppimiani aerobicmuuveja :D Ne kun on astetta erikoisempia. Tässä meneillään yksi. Ottakaa oppia!

Kolmanneksi viimeinen ilta...

"Career referral pilot report" -tutkimus, jota lähdimme tänne Hueen Hue Helpille tekemään, on vihdoin valmis ja raportti siitä on palautettu. Oli siinä ihan kiitettävästi hommaa. Teimme ensin kyselylomakkeet, jotka tulkkimme käänsi vietnamiksi ja Home of Affection, Chi Lang ja An Tay orpokotien lapset täyttivät ne. Sen jälkeen tulkkimme käänsi vastaukset meille englanniksi, jonka pohjalta sitten haastattelimme lapsia tulkkien avulla. Home of Affectionista tutkimukseen osallistui vain neljä lasta, kun taas Minnan ja Sailan iloksi Chi Lang ja An Tay orpokodeista tutkimukseen osallistui lähes 20 lasta. Ei ihan mennyt tasan nallekarkit tällä kertaa.. Mutta hienosti kaikki selvittii hommasta ja voidaan olla tyytyväisiä lopputulokseen.

Saimme kuvassa näkyvän raporttimme (43 sivua!) valmiiksi 21 minuuttia ennen viimeisen harjoittelun ohjaajatapaamisen alkua, jossa raportin luovutimme. Hyvin siis kerettiin. Olemme kaikki neljä todella ylpeitä aikaansaannoksesta ja uskomme, että se ylitti myös Hue Helpin odotukset. Toivottavasti siitä on hyötyä tulevaisuudessa!

Harjoittelunohjaajamme Ai ja Khanh kutsuivat meidät kiitokseksi illalla dinnerille. Paikaksi oli valittu Vuon Ai. Ensimmäinen ruokalaji oli mielenkiintoisen näköinen, mutta ihme kyllä ihan hyvää. Tuoksu, koostumus ja maku toivat mieleen lihamurekkeen.

Vasemmalla Nhi tyttönen, joka oli meille uusi tuttavuus. Jäi hivenen epäselväksi miksi hän oli paikalla, mutta kovasti tykkäsi kuitenkin meidän kanssamme olla. Oikealla harjoittelunohjaajamme Ai eli Josh 2 (Josh=harjoittelunohjaaja 1 siis lähti muutama viikko sitten Englantiin ja Ai paikkaa häntä). Kuvasta näkyy kuinka innoissaan Ai oli meidän seurasta :D Hänen käytöksensä oli enemmän kuin mielenkiintoista. Toimme hienot kukkakimput kiitokseksi Khanhille ja Aille, Khanhille keltavihreä ja Aille violettipinkki. Koska keltavihreässä kimpussa oli Ain lempivärit, hän päätti sitten haluta vaihtaa kimppunsa Khanhin kanssa. Hivenen kummastutti. Olisi nyt voinut tehdä sen edes salaa tai vähän peitellen... Koko dinnerin ajan hänen käytöksensä oli aikalailla epäkypsää. Jos on kutsunut toiset viettämään iltaa, kiitokseksi ja hyvästiksi, niin luulisi silloin että voisi edes esittää viihtyvänsä. Mutta niinkuin aina, Vietnamissa kaikki on mahdollista...

Jotta dinnerillä kehittynyt "erittäin kotoisa" fiilis pysyisi yllä, päätettiin yhteistuumin suunnata karaokeen. Se on kova juttu Vietnamissa näinä päivinä. Menimme taloon, jonka yläkerrasta meille vuokrattiin karaokehuone. Siellä saimme olla rauhassa omalla porukalla. Melkoisen innoissaan vietnamilaiset tyttöset ja Khanh laulaa loilottivat pääasiassa vietnamiksi. Me suomalaistytöt kävimme luikauttamassa Abban Dancing queen ja se oli siinä. Vähän meinasi alkaa puutumaan jo, kun kaikki vietnamilaiset laulut kuulosti lähes samalta.

Onneksi Linh kävi vähän irroittelemassa kunnon jytäbiisillä.

Tunti karaokea Vietnamissa oli todella sopiva aika, ei yhtään enempää olisi jaksanut. Veikkaan kyllä, että vietnamilaiset kyllä olisivat vielä jaksaneet. Kiva oli käydä kokeilemassa, mutta yksi kerta riittää mainiosti.

Nguyen ja Thao vetävät antaumuksella herkkää biisiä.

Pääasia että jollain oli hauskaa. Itse henkilökohtaisesti kaipasin jo Brown eyesiin.

Asia oli kuitenkin niin, että väsy korjasi. Nukkumatti voitti tänään Brown eyesin ja big nightin.

Pikkujoulut

Joulukuu koitti ja joulu lähestyy. Kovin jouluiselta ei kyllä tunnu vaikka joulukoristeita jo kaupoissa näkyy ja joululaulut soi. Kaikesta huolimatta pitihän meidän suomalaisten kuitenkin viettää pikkujoulut niinkuin perinteikästä ennen joulua on tehdä. Paikaksi valittiin tietenkin Brown eyes. Ostettiin kaupasta koristeita ja naposteltavaa. Poltimme cd:lle suomalaista ja ulkomaalaista mielimusiikkiamme. Vietnamilaisten ja muiden vapaaehtoisten yllätykseksi meillä oli tarjolla myös snapseja Salmarista ja Lakkalikööristä sekä Fazerin sinistä, Salmiakkia ja Sisuja. Salmiakki ja sisut eivät saaneet kovin suurta suosiota, mutta snapsit kuitenkin maistuivat.
Lakkaliköörin maistelua Vietnamissa ensimmäistä kertaa elämässä. Kuvassa näkyy vieressäni Duong tyttö, joka on sairaanhoitajaopiskelija ja tulee Suomeen vaihtoon ensi keväänä.

Alaskalaiset eli siis hollantilaiset pojat ja kaverimme Duy. Alaska tuli tietenkin Hernan suusta, koska suomenkieli on nykyisin niin hakusessa. En tiedä miten Suomessa tammikuussa pärjää, kun ei enää osaa suomea puhua. Onneksi kuitenkin vietnami luistaa niin sujuvasti! :)

Jälleen saimme maistaa tuleen sytytettyä drinkkiä. Kuten kuvasta näkyy, maku on kerrassaan mainio.

Tulkit Thao, Nguyen, Nhi, Anh ja Linh... toivottavasti meni nimet ees sinnepäin! Nguyen on meidän tulkki, joskus myös Thao, Anh ja Linh on ollu auttamassa.

Tulkki Ton, joka tulee myös Suomeen ens keväänä.

Meidän kaverin Tuanin, jonka tekemiin koruihin ollaan rakastuttu, kaveri halusi ottaa kuvan alaskalaisen pojan kanssa. Ehkä hivenen hompsahtava kaveri oli kyseessä. Takana Brown eyesin ihastuttava Loc eli Lucky.

Keikistelyä yön hämärinä tunteina.

Ennen kaikkea hauskat juhlat oli!

Phu Quoc - Paratiisi

Palataampa ajassa hivenen taakse päin eli lomaan paratiisisaarella.

Näkymä lentokoneesta.

Moon resort -hotellin bungalow. Ulkoisesti hieno, mutta toimivuudesta ei ollut tietoa. Milloin oli sähköt poikki ja milloin ei tullut vettä... Parhaimmassa tapauksessa molemmat olivat poikki yhtäaikaa.

Bungalown kuistilta oli näkymä merelle.

Ensimmäisen illan kaunis auringonlasku.

Näkymät Mango Bay resortin rannasta.

Päästeltiin skootterilla ympäri saarta ja se oli kyllä huippua! Liikenne ei ollut ihan niin sekava kun täällä Huessa.

Turkoosi meri, vaalea hiekka... Autio ranta, jossa pysähdyttiin uimaan.

Jos joku vielä ihmettelee, että miten koirakuume voi kokoajan vain kasvaa. Tässä yksi pieni selitys...

Lounastaukopaikka.

Satama.

Maisemia satamassa.

Taiteilija kuvia.

Veneitä satamassa.

Idolini - syvien vesien kalastaja.

Tuleva syvien vesien kalastaja Herna.

Todellisuudessa kokeilin ihan vaan snorklausta. Näin kyllä kaloja, mutta en koittanut napata kiinni.

Maisemia snorklauspaikalta. Pysähdyimme kolmessa eri paikassa. Viimeinen osoittautui ikäväksi paikaksi, koska siellä oli pieniä meduusoja, jotka pistelivät ilkeästi.

Viimeisen illan auringonlasku, joka ei kyllä vedä vertoja ensimmäiselle illalle.

Aika käy vähiin...

Jatkoa blogille http://huihuihueeee.blogspot.com.

Tänään oli viimeinen työpäivä orpokodilla ja pidettiin sen kunniaksi juhlat. Vedettiin alkuun "pää, olkapää, peppu, polvet" jotta saatiin kaikki oikeaan tunnelmaan. Sen jälkeen leikittiin ja laulettiin tovi. Näytin koneelta diaesityksenä valokuvia orpokodilla lasten kanssa vietetystä ajasta. Niitä olikin jokunen, kun 10 työviikkoa on takana. Tunnelma oli haikea, mutta hauskaa oli. Erilaista on jättää lapset orpokodissa Vietnamissa, kuin lastenkodissa Suomessa... koska takaisin ei niin vain tulla.

Tuleva viikko tulee olemaan aikalailla jäähyväispainoitteinen, koska on aika jättää Hue taakse ja suunnata rinkka selässä uusiin seikkailuihin. Mutta aina on ensin lähdettävä, että voi tulla takaisin. :)